Ihan vaan avautumista, huvin vuoksi. Ja informaation... tai no, jotain löpinää kuitenkin.

Päätin tänään, että vietänkin joulun Suomessa.

Ei. Kyse ei ollut siitä, ettenkö viihtyisi siskoni seurassa talven pimeimmällä hetkellä. Kaamoshan se täällä sitten on. Mikä muuten alkaakin tuossa jo ihan lähiaikoina. Pari kuukauttako se miltei on, kun aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle.

En minä sitä pelkää. Niin moni on joskus todennut, että miten voi asua jossain paikassa, jossa on pimeää päivästä toiseen. No, ensinnäkään kaamoshan ei ole sama asia kuin pimeää. Ja olen minä tämän kokenut ennenkin. Mutta toki ei sitä pidä kieltämään, etteikö se olisi vähän rankanpuoleista.

Mutta siis miten se nyt eroaa elämästä eteläisessä Suomessa? Normaalisti ihminen menee töihin joskus aikavälillä aamukuudesta aamuyhdeksään ja lähtee töistä kahden ja viiden välimaastossa. Onko Lappeenrannassa pimeää, kun menee töihin? Onko pimeää, kun palaa töistä? Toiset ehkä työskentelevät ulkona aurinkoisen parin tunnin ajan, mutta moni ei. No se siitä. En minä kaamoksesta tullut puhumaan. Kesällä kaikki otetaan takaisin.

Eurostatsin mukaan Norjan työttömyysprosentti oli elokuussa 2014 jotain vähän alle neljän. Se kait ei käytännössä voi koskaan edes painua alle kahden?

Syy, miksi päätin viettää joulun Suomessa, oli yksinkertaisesti ja lyhykäisesti se, että löivät minulle lomautuslapun töistä kouraan vuoden loppuun saakka. Närästi, mutta "sånn er fiskeindustri". Pitää elää sen mukaan.

Kevään sesonkihommista pitäisi nyt ihan lähipäivinä sopia lopullisesti. Koska niistä tienaa. Ylitöitä pukkaa ja niin, että en tainnut edes Suomessa aikanaan koskaan tehdä ihan samankaltaisia tuntimääriä. Mutta se on hyvä. Koska varsinkin kalateollisuudessa työmäärien vaihtelu on kohtalaista. Silloin tehdään, kun on tehtävää. Joskus ei ole.

En tiedä, miten Eurostats laskee tilastonsa, mutta omien empiiristen kokemusteni mukaan Norjassa on yllättävänkin paljon pätkätyötä sekä ainakin käytännössä osa-aikaista työtä. Tietysti kun palkkataso on, mikä se on, ei monella ole peruselämässään huolen häivää, vaikka työtä ei niin tasaisesti olisikaan. Itsekin pärjään. En valita. Tärkeämpää on se, että on työtä. Vaikkei se olisikaan irtisanomisturvattua kiintiövätystelyä. En nyt viittaa mihinkään kuntaliitoksiin. En en.

Joskin byrokratiasta nämä voisivat vähän hellittää. Paperinpyörittelyyn ja pinkkojen pläräämiseen näillä palaa rahaa ja paljon. Minä kun joskus tosiaan kuvittelin, että KELA:ssa asioiminen on vaivalloista. Mutta tässä ehkä vähän heijastuu se fakta - ja faktahan se on - että julkisella sektorilla on millä mällätä.

Jos joudun lomautetuksi tai työttömäksi, saan siis ansiosidonnaista työttömyysturvaa täällä Norjassa. Se ei ole suuresti, mutta se mahdollistaa sen, että jos töitä ei juuri ole, pystyn kituuttamaan siihen asti, että taas on töitä. Itse asiassa sain Suomessa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta enemmän kuin täällä, aivan reaalisesti. Mutta täällä on vain se ero, että jos palkkahistoria on kova, se sitten myöskin nousee selkeästi yli sen, mitä Suomessa mennään lähellä singulariteettia. Ja peruspalkkahan on kova. Mitä sitä kieltämään. Ja minä kuitenkin olen sieltä aivan alakastista.

Se kuitenkin on taatusti omiaan vaikuttamaan siihen palkkauspolitiikkaan. Tällä kylällä, jossa asun, on ihan yleisesti tiedossa esim. se, että kevättalven turskasesongin duunariarmeijat tulevat tätä nykyä melko pitkälti Romaniasta.

Vielä ei niin hirmu kauan sitten miltei kaikki duunarit tulivat maista kuten Suomi, Ruotsi ja Tanska. Nyt pestejä hoitavat ihmiset Latviasta, Liettuasta ja ehdottomana enemmistönä Romaniasta. Romania on EU-maa ja EU:n jäsenvaltion kansalaisena on melko helppo tulla tänne töihin.

Mutta romanialaisille duunareille ei makseta sitä, mitä niille pitäisi maksaa. Ei edes sitä peruspalkkaa. Se ehkä vielä menisi, mutta kun ei niille makseta edes ylityökorvauksia. Ei sunnuntailisiä. Palkka on sama, teit maanantaiaamuna töitä tai sunnuntai-iltana.

Tiedän, että tätäkin tekstiä todennäköisesti lukee jokunen ihminen, joka vain nyökyttelee ja on sitä mieltä, että sehän on vain oikein. Miksi maksella lisiä, joiden perusta ei ole millään tapaa reaalinen. Siitä sunnuntailisästä voisin ehkä olla samaa mieltä, mutta ylityökorvauksista en. Työn rasittavuus nousee melko huimasti jokaiselta tunnilta, mikä kulkee kahdeksan tunnin päältä ja ylöspäin. No, tietysti aina erilaiset työn hinnoittelut ovat niin monimutkainen prosessi. Ja työntekijällä on oma näkemyksensä. Työnantajalla omansa. Ja se totuus löytyy jostain sieltä välimaastosta.

Mutta romanialainen kaladuunari siis tienaa, jos lasketaan ylityökorvausten ja muiden lisien puute, alle puolet siitä, mitä norjalainen duunari samassa firmassa. Ja vielä jokin välittäjä nappaa jokin prosentin tuloista, jotta duunari ylipäänsä on päässyt duunaamaan.

No mutta hei, sehän on kapitalismia. Ja romanialainen duunari on päällisin puolin tyytyväinen, kun tienaa kolmessa kuukaudessa silti sen, mitä kotimaassaan tienaisi kahdessa ja puolessa vuodessa. Jos ylipäänsä on työtä, mitä tehdä. Ja tämän vuoksi ei moniinkaan kalahommiin enää löydy työntekijöitä aiemmin mainitsemistani maista. Ei kukaan suomalainen ryhdy tekemään kahtasataakuuttakymmentä tuntia kuukaudessa, jos se yksi tunti on yksi tunti. Ja palkka vielä selkeästi pienempi kuin vieressä työskentelevällä norjalaisella. En minäkään.

Myöskin olen kokenut sen, miten aboriginaali menee edelle. Kyllä se menee. Ottamatta nyt tarkemmin kantaa yksityiskohtiin. Siinä on kyllä selkeä ero Suomen ja Norjan välillä. Siis Suomen eduksi. Ja varsinkin jos vielä mietitään kielitaitoa tai sen puutetta. Suomi saa olla ylpeä siitä, miten lopulta työntekijän kansalaisuudella ei ole merkitystä, kun tehdään työllistymisvalintoja. Täällä sillä on merkitystä. Ja olen ajan saatossa nähnyt monen monta kertaa sen, miten saan helpommin hyväksyntää sillä, kun puhun ihmisten kanssa norjaa, enkä esimerkiksi englantia.

Tiedättekö. No tiedättehän te. Mikä on absurdia? Absurdista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen jokin espanjalaisen surrealistin valuva kello. Juu. Myöskin Breivikin hirmutyö on absurdi asia. Se on sitä todella. Ja se myöskin näkyy täällä.

Norjassa tehdään tilastollisesti henkirikoksia selvästi vähemmän kuin Suomessa. Toki Suomessakin henkirikoksista suuri osa on humalaisen tappamia toisia humalaisia. Ja kukaan ei muista aamulla mitään. Mutta kun tuossa joku aika takaperin kävin visiitillä isolla kylällä - jossa oli jopa aidot liikennevalot - näin ihan aidon spurgun. Oikeasti. Spurgun! Norjassa!

No okei, se on toki vähän suhteellista, mikä on spurgu. Mutta kaverilla oli aika kauhtuneet vaatteet ja mies ihan avoimesti keräsi pulloja satamassa. Se onkin sitten ensimmäinen laatuaan, mitä olen nähnyt.

En ole vielä kertaakaan miettinyt täällä asuessani, että oloni olisi turvaton. Kerran ravintolaelämässä eräs virolainen mies poistettiin. Tai pikemminkin mies poistui itse, kun häntä pyydettiin poistumaan. Ja tässäkin tapauksessa kaverilla vähän keitti yli ihan omat harhakuvitelmansa. Taas tarkemmin asiaan perehtymättä. Mutta en ole nähnyt, että joku olisi joutunut lähtemään mistään väkivalloin. Lappeenrannassa asuessani oli aika normaalia, että viikonlopun ravintolahumussa miltei ravintolassa kuin ravintolassa joku aiheuttaa hässäkkää.

Tätähän on toki myös perusteltu geeniseikoilla. Siitä, miten varsinkin itä- ja pohjoissuomalaisilla ihmisillä on se kuuluisa "viinageeni". No, varmasti näin on. Mutta kyllä silti nyt asioita täällä katseltuani, tulen siihen johtopäätökseen, että aivan puhtaasti yleisellä ilmapiirillä ja hyvinvoinnilla on omat vaikuttimensa. On todennäköisempää, että ryhtyy rettelöimään, jos himassa on paskaista ja rahat ei riitä vuokraan, kuin että jos kyse on lähinnä siitä, että onko tukka hyvin vai ei. Ja tukkahan norjalaisilla on hyvin. Paremmin kuin suomalaisilla.

Jos suomalaiselle miehelle on absurdi tilanne se, että paikalliseen ravintolaan perjantai-iltana saapuu maksimissaan kaksikymmenvuotias norjalainen nuori mies pienessä sievässä, ja lyö tiskiin kasan luottokortteja ja vahvistaakseen tunnelmaa, paksun tukun viidensadan kruunun seteleitä, koska on juuri tullut viiden viikon kalastuskomennukselta ja tilille ropsahti taas se seitsemän tuhatta euroa kouraan. Ja aikaa tuhlata on se viisi viikkoa, kunnes taas mennään.

Jos se on suomalaiselle absurdia, niin miten absurdia se on liettualaiselle nelikymppiselle, joka eli vielä teinivuotensa kommunismin ikeessä ja on miltei koko ikänsä nähnyt elämää, jossa elintaso on keskimäärin kymmenesosan reaalisesti siitä, mitä sen parikymppisen pojanklopin elämä on nyt?

Eivät toki kaikki norjalaiset nuoret elä niin ja tienaa samoin. Eikä monikaan norjalainen ole öljynporauslautalla töissä, joissa väittämän mukaan kukaan ei tienaa alle 1,2 miljoonaa kruunua vuodessa. Kai siellä on siivoajiakin? Oikeasti hei nyt.

Minen muuttanut Norjaan siksi, että voisin haukkua ketään. Enkä muuttanut tänne siksi, että oppisin jotain itsestäni. Tai elämästä ylipäänsä. Muutin tänne, koska piti tehdä jotain muuta.

Mutta olen jo nyt oppinut itsestäni jotain. Sekä jotain elämästä. Ja löytänyt perspektiiviä. Ihan puhtaasti jo siitä syystä, että täällä jos missä sen perspektiivin löytää. Norja on hieno maa ja ihmiset keskimäärin ystävällisiä. Tykkään olla täällä. Mutta silti väitän, että perusnorjalainen ei oikeasti edes käsitä, missä hän asuu.

Mutta sehän on tyystin inhimillistä? Ihminenhän tottuu miltei mihin tahansa? Jos ihminen kestää vuosien kidutuskammioitakin, koska tavallaan tottuu siihen. Niin miksei ihminen tottuisi myöskin siihen toiseen ääripäähän? Minä en näistä asioista mainitse ihmisille täällä, koska se ei ole kohteliasta. Voihan olla, että ihminen loukkaantuu syvästi, koska kuitenkin lopulta tietää, missä hän itse menee globaalissa maailmassa. Minä vain kuvittelen. Mutta silti välillä vähän epäilen, että niin on.

Jatkan täällä elelyäni ja teen töitä sen mitä on. Jos ahdistaisi, tulisin pois. Mutta kun ei ahdista, en tule. Joskus varmasti tulen, koska olenhan suomalainen. Ja muuksi en muutu. Mutta edelleen tämä ns. epämukavuusalue on ihan jees. Vieläkin menee välillä noiden mongerrukset hetkellisesti ihan ohi.

Täältä tähän.

Kokkikolmosen Kokeellinen Keittiö: Lakupossu

Meikäläiseltä tuossa kyseltiin, että mitä sitä miehen(tahi naisen) pitäisi tehdä, jotta saisi makoisaa lakritsipossua.

Pitänee tähän nyt kirjoittaa hiukan aiemmasta modifioitu makutestattu ohje ja se kulkee näin:

Ainehiksi mies(tahi nainen) tarvitsee pullollisen(tahi näin nykyaikana tölkillisen) olutta. Itse käytin aivan tavan lageria, mutta jotain tummempaakin voisi ohjeeseen soveltaa. Tuskin kuitenkaan portteria. Virtuaaliset makureseptorini kertovat näin asiaa päässä kuvitellessani, että ehkä tumma Velko voisi olla sopivin vaihtoehto. Kastike kun tarvitsee myös makeutta.

Lakritsia tarvitaan vähintään se sata grammaa(itselläni oli noin 100g), mutta sitä voisi varmasti olla kokemukseni mukaan enemmänkin. 200 grammaa ei taatusti vielä tee makunautinnosta huonoa.

Olutta kaadetaan kattilaan 2-3 desiä. Annetaan sen kuumentua. Muttei aivan kiehuvaksi asti. Höyryä on syytä nousta kattilan pinnasta. Kaadetaan sekaan lakritsipaloja pikkuhiljaa ja sekoitetaan vispilällä reippaanlaisesti. Kaikkea lakumassaa ei kannata ehkä kaataa kerralla, jotta sulaminen tapahtuu sujuvammin.

Alkuperäisessä reseptissäni en lisännyt kastikkeeseen enää lisää sokeria, mutta uskoisin, ettei pari ylimääräistä teelusikallista tekisi sille pahaa. Suolaa kastike tarvinnee sitten sen yhden teelusikallisen.

Sitten kun tätä oluesta, lakritsista, sokerista ja suolasta muodostunutta keitosta on keitelty kasaan tovi jos toinenkin, sekaan saattaisi lisätä ruokalusikallisen aitoa HP-kastiketta. Myöskin monenlaiset muut kastikkeet siihen taatusti voisivat toimia myös. Suosittelen tekemään rohkeita ratkaisuja, koska mehän elämme tällä vain kerran.

Muutama kietaisu myllystä mustapippuria ja kun kastike on kohtalaisen paksuksi kasaantunutta, se tuppaa olemaan valmista jäähdytettäväksi. Kastikkeen voi esimerkiksi kaataa lasikulhoon ja peittää sen kelmulla. Jonka jälkeen lykkää tuotoksen pakkaseen toviksi jäähtymään. Kauaa sen ei tarvinne pakastimessa olla, koska sen rakenteen ei toki pidä jähmettyä liikaa, jotta sen pystyy vielä helposti levittämään lihakimpaleen ympärille.

Esimerkiksi laitetaan kastiketta folion päälle, jonka jälkeen läntätään porsaan file paikalleen ja jonka jälkeen levitetään loppu kastike ympäri lihakimpaletta. Kääritään folio tiiviisti umpeen. Ja kääritään folio vielä kelmulla ja laitetaan tuotos jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli. Ei haitanne, vaikka olisi pidempäänkin.

Jokainen voi toki ymmärtää, että mausteillahan voi aina tuunata tuotosta. Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä, niin seuraavan kerran todennäköisesti itse lykkään kastikkeen sekaan kimpaleen raastettua tuoretta inkivääriä ja pari valkosipulia.

Paistaa lopullinen tuotos kannattaa uunissa. Lämpötilan soisi olevan jotain 175-200 astetta ja 45-60 minuuttia. Folio auki ja antaa vielä ottaa 5-10 minuuttia vähän rotia esim. 225 asteessa. Karskimpi kaveri lyö 240 astetta.

Perusaineet:

Olutta 2-3dl

100-200g lakua

Sokeria 1-2tl

Suolaa 1tl

HP-kastiketta 1-1,5rkl

Settiä voi tuunata esim:

Tuoreella inkiväärillä

Valkosipulilla