Mitä sit?

Mietin tuossa aiemmin tänään, kun olin katsellut Liigan lätkäfinaalit loppuun, että jos vaikka kampaisin naamani ja lähtisi baariin.

En nyt sitten lopulta jaksanut lähteä minnekään. Miksi? Koska miksi lähtisin?

Tästä tekstistä ei tule järin pitkää, mutta toivottavasti sitäkin kovempi ns. "statement".

Tuossa vuoden vaihteessa totesin, että olisin vuoden tyystin ilman alkoholia. Sen ajatuksen taustalla oli yksinkertaisesti se, että tahtoisin kokeilla omia rajojani. No, lopulta kun kevään turskasesonki oli kovimmillaan ja olin aivan aidosti niin henkisesti kuin fyysisesti hyvin lopussa, totesin yksinkertaisesti itselleni, että taidanpa ottaa pari olutta.

Kestin sitä rallia tovin ilman, mutta aika nopeasti tuli mieleeni se ajatus, että miksi en voisi vähän nollata päätäni. Ja täten nollasinkin.

Olenko heikko? En tiedä. Olen ehkä ihminen.

Mutta kun sesonki loppui ja luppoaikaa löytyi, en oikein tiennyt, mitä tekisin kaikella vapaa-ajallani ja eivät kelitkään paljon suosineet, että olisi ulos lähtenyt mitään tekemään. Likimain joka päivä tuuli yli kymmentä metriä sekunnissa ja jos ei tullut vettä, tuli räntää tai rakeita. Kameran käyttäminen on tuolloin melko lailla turhaa.

No, tässä nyt on tullut kolmisen viikkoa lähinnä pyörittyä kotona ja mietittyä tulevaisuutta. Välillä olen ottanut kameran ja yrittänyt leikkiä sen kanssa jotain, koska se on jotain, mihin en ikinä kyllästy.

Mutta tänään tosiaan mietin, että jos lähtisin ravintolaan katsomaan menoa. Mutta miksi lähtisin? Olen nähnyt sen saman menon ties miten monta kertaa. Ja tuskin se siitä mihinkään muuttuu.

Lupasin itselleni vuoden alussa, että tämän vuoden lopussa olen fyysisesti hyvin eri kunnossa. Ja se lupaukseni pitää edelleen. Kait nyt tuli taas tietty mitta täyteen tässä jahkailussa.

Työt alkavat toukokuun ensimmäisenä maanantaina ja nyt lähinnä mietin, että pitäisi kaiketi säästää rahaa, että voisin ostaa auton. Miksi? En autoa varsinaisesti tarvitsisi, mutta joskus se ärsyttää, kun joutuu joka aamu lähtemään töihin aamuvitoselta, tuli sitten rakeita, räntää tai vettä kaamalla. Polkupyörällä. Kahdeksan kilometriä.

Joten se pointti onkin ainoastaan se, että nyt taas riittää tuo nysvääminen, mitä on tullut tehtyä maaliskuun lopulta.

Torstaina tuli eräs ajanmitta täyteen täällä. Voi veljet. Päätelkää siitä. Mutta ei se oikein riitä. Totuus on se, että Luoman poika on aikalailla täällä paitsiossa ulkomaalaisena ja jotenkin tuntuu siltä, että edes suomalaisuus ei ole plussaa siinä sekametelisopassa.

Ja tästä johtuen on vain keskityttävä tulevaisuuteen. Pistän itseni kondikseen. Lähden todella sinne salille. Ja herään useammin aamuyhdeltä kameran kanssa kuuta ja lintuja bongaamaan.

Koska nuo edellä mainitut seikat antavat moninverroin enemmän kuin istuminen paikallisessa pubissa aina niiden samojen naamojen kanssa, joista ei ole muuta seuraa kuin jauhaa paskaa humalassa.

Jos olisin vaikka aidosti urheilullinen ihminen, voisin vaikkapa joskus netin välityksellä löytää jotain naisia, joiden kanssa käydä aitoa keskustelua. Norjaahan sinänsä osaan kyllä puhua.

Totuus on se, että kun on aikaa ja ei paljon tekemistä, on helppo vain maata himassa, vääntää pizzaa ja välillä vähän ottaa bisseä. Toki työt taas alkavat ja kameran kanssa olen edennyt kohtalaisesti. On jopa hiukan kontakteja sen suhteen, että ehkä joskus laitteiston ollessa kondiksessa, voisi löytyä jotain pientä keikkaakin. Mutta muutoin se saa nyt riittää. Tuo nysvääminen. Minä en tullut tänne Norjaan makaamaan himassa ja degeneroitumaan. Vaikka siinä välissä töitä tekisinkin. En.

Minä tulin tänne menestymään.