Suomalaisen pätkätyöläisen kalajuttuja osa n

Tuskakausi kun saatiin pääsiäiseen mennessä pakettiin, ajattelin tietysti heti, että eiköhän tuo hirmuryysis ole tältä vuodelta taas koettu.

Sitä ryysistähän kyllä riittikin keväällä. En varmasti ole ikinä nukkunut useampaa viikkoa putkeen niin vähän kuin tuolloin. Sen jälkeen koittikin kuukauden lonkan vetäminen, jonka aloitin tuttuun tyyliin viikon kuumeella. Varmasti stressitasollakin oli oma vaikutuksensa asiaan.

Oli miten oli, palasin taas toiseen duuniin maanantaina. Ja rehellisesti ajattelin, että saas nähdä, mitä siitäkin tulee, kun viime syksynä duunien määrät olivat vähän sitä ja tätä. Töitä toki oli, mutta kun allekirjoittaneen luonne ennemmin vain painaisi. Se kun on niin, että töitä ei olla koskaan pelätty. Enemmän on pelätty pimeää lapsena.

No, duunit alkoivat ja ensimmäinen päivä venähtikin sitten aamukutosesta iltakasiin. Neljätoista tuntia lohen perkuuta. Pari tuntia koneella ja pari tuntia linjastolla tsekkaamassa samaisen koneen jälkeä. Ja taas läpsystä vaihto. Polkupyörällä kun vähän ennen yhdeksää oli illalla kotona ja tiesi, että viideltä aamulla pitäisi taas herätä, oli vähän väsynyt filis. Mutta hyvin onnellinen.

Työnkuvat tuolla vaihtelevat mukavasti. Pääsen tekemään miltei kaikkea, mitä koko tuotantolinjaan vain sisältyy. Tosin trukkia en aja tuolla - ainakaan toistaiseksi - metriäkään. Mutta ei haittaa. Sitä sai taas ajaa pari kuukautta vaikka vuoden tarpeiksi.

Tänään aloitin varttia vaille viisi aamulla työt. Ryhdyttiin verestämään kaloja. Niitä puskee tankista vesiputkea pitkin altaaseen, josta raukkaparat sitten vapaaehtoisesti uiskentelevat sähkölinjalle, jossa lähtee taju kankaalle. Siitä sitten puukkoa kiduksiin. Välillä tahti on melkoinen.

Ja kun sanon, että melkoinen, niin tarkoitan, että melkoinen. Duunikaveri saa välillä pysäyttää koko "tavaran" tulon, jottei menisi suuresti eläviä kavereita läpi. Moraa saa näyttää välillä herkkukaloille varmasti nopeammin kuin kerran kahteen sekuntiin ja tätä sitten useamman minuutin putkeen. On nimittäin oikean käden puristuslihakset välillä kovilla. Vieläkin on vähän käsi hellänä. Mutta siihen tottuu.

Ja jos kerta homma on pysäytetty ryysiksen vuoksi, ei tarvitse miettiä tarvitsisiko senkään jälkeen huilailla. Kyllä ne loputkin vonkaleet siellä altaassa jo kiimaisena odottavat omaa osaansa. Ja tänään kaikenkaikkiaan yhteentoista tuntiin verestettiin kolmeen pekkaan 25 tuhatta vonkaletta. Ei ole hindun hommaa se.

Se duuni näyttää helpolta, kun sitä katsoo. Itsekin niin ajattelin, kun tuolla aikanaan aloitin ja vain katselin. Mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa. Kohtuu kovassa vauhdissa ei ole helppoa puskea sitä puukkoa sinne kiduksiin koko ajan oikeaan kohtaan ja kääntää. Jokaisesta hutiosumasta vain ryysis pahenee.

Eilen iltapäivästä tankista puski keskimääräistä suurempi määrä ylijäämää. En tiedä paljonko, mutta varmasti useita satoja, jos ei varmasti yli tuhat pientä turskaa. Sellaisia ehkä parisataagrammaisia. Ovat ilmeisesti päässeet vielä kasvatusaltaaseen sisälle koonsa vuoksi, mutta eivät enää ulos. Niitä sitten saa viskoa pöydän alle myllyyn. Samaan, mihin menevät kaikki kuolleet lohet. Niitä on aina sata tai sitä luokkaa päivän aikana.

Ja se dunkku on aivan käsittämätön. Olen elämäni aikana haistanut monia pahoja asioita. Mutta mikään ei ole tähän asti haissut niin pahalle kuin mahdollisesti jo pidempään kuolleena lillunut iso lohi. Niiden havaitseminen linjastolta ei ole vaikeaa. Mutta näköjään siihenkin tottuu. Kaikkeen tottuu, paitsi siihen jääpuikkoon.

Niin. Puski paljon pientä turskaa. Niin pientä, ettei yksittäinen pikkuinen enää painonsa vuoksi läpäise sähkökentän metallilämisköjä, koska metalli painaa enemmän kuin niin pieni kala. Siinä sitten odoteltiin työkaverin kanssa lohia ja vain juteltiin.

Hetken päästä katsoin, kun alkaa sähkökentästä nousta savua. Olin niinku että ei vittu, mutta sitten olinkin, että ei saatana. Siellähän se pikkuinen turska jo kärysi. No, linjalta sähköt pois, että kehtaa kättään sinne pistää. Koska olen nimittäin saaut jo osumaa siitä ja ei tee mieli kokeilla suosiolla. Se käry. Se, mikä lähtee sähkökentässä jo savuaamaan ruvenneesta turskasta lähti oli sanoinkuvaamaton.

Muistelkaa vaikka tätä, kun seuraavan kerran haette sen tarjouslohen sieltä Prisman hyllystä hintaan 7,99 kilo. Se ei suurella todennäköisyydellä ole meikäläisen kautta kulkenut, koska kyseessä on miljardibisnes. Mutta jonkin samanlaisen lafkan kautta kuitenkin.

Onhan se jotenkin sööttiä, kun pakastelohilaatikoiden kyljessä on söötti logo, missä lukee "Norge" ja tekstinä "fresh seafood" tai jotain vastaavaa. En nyt muista tarkkaan. Ja logossa on sellainen parrakas kalastajaukko ja taustalla pari vuorta. Oikeasti. Ehkä tästä nyt on kalastajaromantiikka melko kaukana. Se on toki totta, että tavara on tuoretta. Ei se kauaa ehdi makaamaan kuolemansa jälkeen missään. Ja hyvääkin se on. Tänään otin juuri yhden kolmekiloisen matkaani, jotta voi sunnuntaina tehdä systerille ruokaa.

Olen nähnyt, kun tankista on myöskin eksynyt linjastolle yli 20 kiloinen turska. Sitä en ole nähnyt, mutta kuulin tuossa taannoin, että tankista on kaivettu joskus kokonainen saukkoperhekin, joka oli vähän mennyt pitämään "feastia". No, ruoka niiltä ei ainakaan lopu kesken, jos materiaalin määrä on yli sata tonnia lohta.

Huomenna menen tsekkaamaan itselleni uutta majapaikkaa. Nykyinen asumus lähtee alta tämän kuun lopussa. En ole siitäkään jaksanut aiemmin jauhaa, kun tuli koko homma vähän yllätyksenä.

Ja tämä koko viikko vapun jälkeen töissä on ollut melkoista tykitystä. Mutta kämppäasia selviää jotenkin. Stressiä meinasi jo puskea, koska täällä tuo asuminen ei ole aivan yksinkertaista. Mutta kuten sanoin, se kyllä selviää.

57 tuntia laskin, että tein viiteen päivään töitä tällä viikolla. Ei taida montaa lihasta miehessä olla, mihin tällä hetkellä ei särkisi. Toki se siitä helpottuu, kun tekee muutaman viikon taas. Ja fyysisyys töissä on aina hyvästä. Maksettu hyötyliikunta on aina hyvä asia. Varsinkin kun siitä maksetaan ylitöineen "vähintäänkin kivasti".

Ja kuten tuossa äsken naamakirjaan kirjoitinkin norjaksi päivityksen. Moni on kysynyt, että "viihdytkö sinä täällä Norjassa?"

Pitäisi vastata jatkossa aina, että "Kyllä vain. Kyllä viihdyn. Mutta olen suomalainen. En minä tänne muuttanut viihtymään. Muutin tänne tekemään töitä."