Sananen Norjasta

Oletteko ikinä nähneet, kun mies tulee Ferrarilla vastaan pilkkihaalarit päällä?

Ei hätää, en minäkään. Mutta Audi RS7:lla tuli, kun kävelin tänään töistä. Kivan kiiltävän valkoinen sekä kivat mustat vanteet. En tietysti ole autoista paskaakaan kiinnostunut, mutta herättäähän se huomiota.

Äsken kaupassa käydessäni vastaan tuli vaimo ja lapset mukanaan eräs nuorempi kalastajamies, joka kantoi aiemmin sen 31,5 kilon turskan vaa’alle. Moikkasi. Asiallinen jannu.

Loppupeleissä ihmiset Suomessa ja Norjassa eivät ole kovinkaan erilaisia. Ehkä kuitenkin niistä, joita olen työn ohessa tavannut, useimmat ovat olleet hieman sosiaalisempia ja olisiko sitten liioiteltua sanoa, että ystävällisempiä? Ei kyllä yksikään ole edes ilmettään muuttanut, kun on kuullut ensimmäisen kerran meikäläisen tankeronorjaa. Tasaiseen tahtiin on tullut mongerrusta takaisin ja olen sitten parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää, mitä tärykalvoille kertyi.

Mutta niistä autoista vielä sen verran, että vaikka Norjassa yleisesti ottaen tuo autokanta onkin melkoisen uusi ja kallis - kuten norjalaiset itse sanovat, autot ovat täällä pirun kalliita ja ovathan ne - mutta jos se suhteutetaan tulotasoon, niin kalliimpia ne Suomessa ovat. Se on vain se yleinen elintasoero. Aivan turha sitä on kieltää, etteikö elintaso täällä olisi korkea.

Ja jos vielä niistä autoista eräs paikallinen pointti: Onhan tämä landea. Kalastajakyliä vierivieressä, joita erottavat vain jylhät vuoret tai vuono tai jotain sen kaltaista. Ja keitä landella asuu? No tietysti kalastajia ja maanviljelijöitä. Paikallinen nuoriso kyllä tykkää rassata vanhempia bemareita ja mitä näitä nyt onkaan, ja ajella sitten piNpirallia pitkin kyliä. Eli eroavatko Suomi ja Norja toisistaan paljon mitenkään?

Kaupat ovat auki maanantaista lauantaihin. Sunnuntaisin ne ovat ja pysyvät kiinni. Kauppa voi olla auki kymmeneen, mutta olutta se myy kahdeksaan ja lauantaina kuuteen. Posti tulee lauantaisin. Pieniä eroja. Toki suuri osa päivittäistavaroista on varustettu kalliimmalla hintalapulla kuin Suomessa, mutta ero ei ole järjettömän suuri.

Eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun täällä olen, joten monikaan asia ei itselleni ole tullut yllätyksenä, mutta kuitenkin aiemmat visiitit ovat olleet vain visiittejä, joten se, että joutuu kasvokkain jokapäiväisessä elämässä paikallisen väestön kanssa, niin töissä kuin sillä lyhyellä vapaa-ajallakin esimerkiksi kaupassa, on kuitenkin opettanut jotain. Mitä se on opettanut?

No juurikin sen, että yleisesti kansana suomalaiset ja norjalaiset eivät varmasti luonteeltaan kovin paljon eroa toisistaan. Ne ovat kai vain pieniä kulttuurillisia eroja, mitä löytyy. Tietysti geneettisesti kansat ovat hieman erilaisia. Se on ilmeinen tosiasia, että norjalaiset ovat pidempiä kuin me. En ota nyt kantaa naisten kauneuteen, vaikka voisinkin. Sen pistin merkille jo monta vuotta aiemmin.

Sen mitä olen asiasta keskustellut – enkä tiedä onko se vain vieraskoreutta – mutta sanovat kokevansa itsensä enemmän tutuiksi suomalaisten kuin ruotsalaisten kanssa. Mikä on sikäli erikoista, että kieli heillä on kuitenkin miltei sama. Toisaalta täällä on ollut vuosien saatossa paljon suomalaisia töissä ja suomalaisilla on hyvä maine, joten se voi tietysti vaikuttaa. En tiedä.

Norjalaiset, joita olen tavannut, kertovat, että ajattelevat ruotsalaisten pitävän itseään enemmän fiineinä. Mikä on sikäli mielenkiintoista, että sen, mitä olen kuullut, norjalaiset pitävät suomalaisia vähän metsäläisinä. Mutta toisaalta, ainakin täällä asuu metsäläisiä. Niillä nyt sattuu vain olemaan rahaa enemmän kuin suomalaisilla. Eikä kylläkään metsää, mutta merta sitäkin enemmän.

Mutta kuten sanoin, erot ovat pieniä ja lopulta suurempi ero löytyy varmasti norjalaisen Oslossa asuvan ja kalastajakylässä asuvan välillä kuin norjalaisen ja suomalaisen välillä. Aivan kuten löytyy aidon tzadilaisen ja Lappeenrannassa syntyneen välillä. Tarvitseeko toimituksen huomauttaa erikseen, kumpi on lähempänä sydäntä?

Norjalaiset osaavat kyllä ilmeisesti arvostaa luontoa. Täällä käsitykseni mukaan on melko suosittua kiipeillä vuorille ja harrastaa amatöörivalokuvausta kauniista maisemista. En ehkä usko, että täällä sen suuremmin ihmiset linnuista ovat kiinnostuneita kuin Suomessakaan. Joku lintutieteellinen seura täälläkin ilmeisesti on, mutta eiköhän se ole samaa kokoluokkaa kuin vaikkapa suomalaisessa kylässä. Täällä nyt vain sattuu olemaan haahkoja, merikotkia, karimetsoja, korppeja, harmaahaikaroita, joutsenia ja monia muita läpi talven. Ne vain kuuluvat paikallisille kalustoon.  Eli ei sen suurempaa eroa. Meillä kalustoon kuuluvat talitintit ja muut pikkulinnut. Tikkoja näillä ei täällä paljon ole, kun eihän täällä ole tuota järeää puustoakaan.

Näillä kylillä oli asutusta paljon ennen kuin oli edes autoteitä. Jos jonnekin kuljettiin, sinne kuljettiin veneellä. Ja meri, kalastus ja kaikki niihin liittyvä on osa koko ympäristöä. Onhan Suomessakin kalastajia. On toki. Mutta jotenkin tuo asian merkittävyys paistaa täällä kaikesta. Vaikka toki löytyy parturia, kauppaa jos jonkinlaista ja vaikkapa lasinpuhaltajaa. Käsityöt ovat Norjassa arvossaan. Mutta toisaalta, kun on rahaa millä mällätä. Öljy täällä nyt ei näy käytännössä muussa kuin Statoilin aseman kyltissä.

Ei tässä tekstissä sinänsä mitään juonta ollut eikä juurta. Ei ollut tarkoitus vääntää mitään pakinaa tai muutakaan. Mutta lopuksi voisi kai sen suuntaisesti todeta, että on olemassa saunan lisäksi toinen asia, minkä päälle norjalaiset eivät ymmärrä: grillimakkara.