Turskaa tuntitolkulla

Kävelin tänään töihin ja no, en oikeastaan kelannut paljon mitään. Mutta kun pääsin työpaikan pihaan, katsoin tavalliseen tapaan sataman lahdelle päin, koska se nyt sattuu olemaan suoraan nenän osoittamassa suunnassa.

On kyllä harva paikka elämässä, kun joutuu toteamaan, että ei ole kameraa mukana, kun se pitäisi olla. Mukanahan tuo aina kulkee, jos jonnekin lähtee. Tuo kuun kierto on täällä juuri nyt sen kaltainen, että se laskee aikaisin aamulla ja nousee takaisin taivaalle jo ennen puolta päivää. Ja se laski aivan suoraan satamanlahden eteen kohdasta, josta näkee pitkälle merelle.

Oli tietysti hiukan pilviä horisontissa, mutta montaa kertaa en ole eläissäni nähnyt niin ruosteenpunaista hiljaista yhtiömiestä kuin tänään. Siinä olisi ollut paikka pidemmälle putkelle. Kuva jonnekin norjalaiseen luontokuvakilpailuun ja nimi lehteen. Mutta ei sitten.

Ehkä hiukan oli liian hämärää, joten kontrastierot olisivat saattaneet olla liian korkeat, mutta silti. Oli pakko tuijottaa sitä pari minuuttia ennen kuin astuin ovesta sisään. Siinä olisi jollekin prolle ollut vuosikymmenen paikka, kun tietää, että siinä lahdella hengaa hirmuiset haahkalautat vuorokauden läpi.

Töissä oli aamusta kohtalaisen rauhallista. Toki koko ajan oli tekemistä, mutta itsekseni kelasin, että se on varmasti tyyntä myrskyn edellä. Kun tietää kylmähuoneen varaston määrän, on vaikea olla miettimättä, että jossain vaiheessa helvetti räjähtää. No räjähtihän se ja ajoin viisi tuntia käytännössä ilman taukoa. Kolmelle eri linjastolle tavaraa koko ajan huolehtien, että miltään linjalta ei lopu materiaali. Niiden sivussa sitten hain tavaraa paatilta ja punnitsin kuormat ja ajoin samalla samaiselle paatille tavaraa takaisin, lastasin parit kuormat ja purin tyhjät laatikot niiden tullessa. Kuka vielä sanoo, ettei mies pysty moniajoon? Duuni on rankkaa, mutta silti jollain tavalla tykkään siitä.

Jos ei sen enempää duuneista, kun ei niitä kukaan jaksa lukea. Pitää nyt pari kertaa vääntää hieman siitä, että mikä on homman nimi. Mutta jos sentäs yhdistäisi duunit ja kameran?

Nimittäin tänään ennen sen helvetin räjähtämistä kysyin pomolta, että onko niillä mitään b-luokan matskua, mitä myydä halvalla. Kysyi, että mihin mie sellasta. Sanoin, että merikotkille. No meikäläisen norjasta kun ei nyt se varmasti muutenkaan aina ymmärrä kaikkea, niin ei se oikein meinannut käsittää. Mutta selitin sille, että haaskoja vois hankkia muovipussissa pakkaseen kevättä odottamaan. Valokuvia varten. Sanoi, että varmaan tarvi edes maksaa mitään. Mutta selvitellään. Sit vaan pitäs kehittää paikka. Mutta tosiaan, se nyt on kevään hommia se, jos niikseen tulee.

Kävin eilen siskon kanssa bongaamassa revontulia, mutta eipä niitä juuri näkynyt. Pari niin haaleaa juovaa, että ei niistä kuvia viitsi julkistaa. Sen kuun oikut kyllä vielä selvitän ja katson, josko lauantaina tai sunnuntaina aamulla vielä olisi hyvää saumaa. Kas kummaa kun olisi vielä täysikuukin!! Jos en sitten lauantaina mene vielä töihin, mistä näitä tietää...

Tuossa nyt eiliseltä yksi yökuva. Kuun rajasin ulkopuolelle ihan tarkoituksella. Tuossa yläpuolellahan se möllötti.